29.9.10

Enneunia





Työhuoneessa käy kuhina. Varsinkin kun näin unta että myimme siskojen kanssa myyjäisissä omien tuotosten sijaan halvalla maahan tuotua pseudoafrikkalaista etnokrääsää, heh. Pikkupullot päätynevät vielä jatkojalostukseen. Varjoteatteria kaikkien väärään suuntaan lentävien muuttolintujen kunniaksi! Ainakin työpaikan ikkunan ohi lentelevät tomerasti muodostelmassa pohjoista kohti.

26.9.10

Sattumia





Valmistaudumme siis siskojen kanssa taas myyjäiskarkeloihin tänä vuonna (Wanhaa satamaa, Tampereen kädentaitoa). Materiaalikierros kirppareille oli tänään tarpeen. Ajeltiin oikein maakuntaan asti taulunkehystä ym. hankkimassa. Innostuin kun löysin 6 kpl somia pieniä lasipulloja/purkkeja, joihin sopivasti suuaukosta mahtuisi ujuttamaan vaikkapa jonkun hahmon sisään. Hymy hyytyi kun vasta kotona huomasin, että ne hiivatin pullot on liimattu toisiinsa kiinni jollain avaruusliimalla - ei irtoa. 

Kiitokset Taikulle :). Itsestään selvien asioiden lisäksi rakastan:
1. päiväunia 
2. Ben & Jerryä
3. lentokentälle saapumista

Tärkeäksi kuvaksi voisin valita minkä tahansa, johon liittyy mukavia muistoja. Tässä yksi, joka tuli ekana vastaan.


22.9.10

Väreistä





Huomaan olevani ankaralla musta-valko-kuurilla. Mutta niin taitaa olla moni muukin. Kaikki askartelutkin on pelkkää mustaa ja valkoista ja muutama harmaa läntti seassa. Mutta kyllä väritkin kelpaa (paitsi se kyökin neon-vihreä), kuolaan ihania värejä eri yhteyksissä. Koska en osaa päättää mistä tykkäisin eniten, paras valita väritön versio. Vaan ei siitä ole pitkäkään kun myin kirpparilla opiskeluaikojen pinkki-lilan maton, lilat verhot, lilat tyynyt, lilat housut, lilan takin... :D. 

Viikon biisinä viisua mustavalko-hengessä. 

19.9.10

Viikonlopun varrelta





Kuivatut ruusut näyttävät pitkästä aikaa taas kivalta.

Eilen sain aikaiseksi mennä käymään ensimmäistä kertaa Wanhan Sataman kädentaitomessuilla, jotka järjestetään kahdesti vuodessa, ja joka kerta sama kelta-sini-punainen mainos Hesarissa. En erityisesti vakuuttunut. Ihan jees mutta 10 e aika rasvainen hinta tarjontaan nähden. Jos kutoisin, niin herkullisia lankoja olisin voinut ostaa kassitolkulla. Kierrätyskeskuksella oli kiva osasto, kierrätyskamaa oli lajiteltu myyntiin askartelua ym. tuunailua silmällä pitäen. Matkalaukuista sai lappaa pikkusälää pussiin kilohinnalla, esim. domino- ja shakkinappulaa. Hauskaa! Kova tungos.

16.9.10

Notkahdus




Mulla on varsin hyvä itsehillintä vaateostosten suhteen. Pystyn helposti jättämään täydelliset ihanuudet hypistelyn jälkeen kaupan rekkiin ja hankin vaatetukseni pääosin kirpputoreilta. Onneksi sen ei enää nykyään tarvitse tarkoittaa sitä, että näyttää väljähtyneeltä hipiltä :). Heinäkuussa tapahtui kuitenkin jotakin. Höyrähdin ostamaan tyllihelmaisen hempukkamekon, jolle voin keksiä vain hyvin harvoja käyttötilaisuuksia. Alea oli -70%, joten väkisin ei tarvi töissä rimpsuhelmassa esiintyä. Tällä hetkellä se luo maskuliinista tunnelmaa makkarin henkarissa... 

13.9.10

Haitarioven takana

Systeri haastoi paljastamaan kodista niitä synkempiä totuuksia. No kappas vaan, että sopivasti meiltä löytyikin oikea pommi tähän tarkoitukseen. Työhuoneenhan tulisi olla inspiroiva ja toimiva ynnämuuta ylevää, tähän tyyliin:


No, kellä on? Ei meillä:


Huushollin pienimpään huoneeseen on ahdettu kolme (kaksi rumaa) pöytää (emännälle, isännälle ja tietokoneelle) ja kaksi kirjahyllyä. Siis onhan se jees, että on tekemisen meininki mutta siinä vaiheessa kun huoneeseen ei enää mahdu tekemään mitään, homma kääntyy ikäänkuin itseään vastaan. Kuvasta on rajattu pois isännän miniatyyriharrastuspöytä, koska se olisi jo liikaa!



Lundioihin puhallettiin henkeä opiskelijabudjettiaikoina maalamalla ne valkoisiksi. Verhoviritys sentään peittää pahimman. Opetustaulu on viimeinen yritys pelastaa tilanne. Toisaalta joillakin rompekin näyttää hyvältä:


Jatkossa jatkan illuusion rakentamisesta siististä, inspiroivasta, toimivasta huushollista! Työhuoneenkin voi unohtaa vetämällä muovisen haitarioven kiinni...

9.9.10

Syysmuutto





Päivän inspis on tässä. Kaapissa vainonnut käsittelemätön pahviloota löysi kohtalonsa. Sydän syrjällään leikkelin viime kevään Amsterdamin tuliaispaperia, jota olen jemmannut tiukalla rullalla. Johan tuossa harmonia rikkoutuis jos lootaan nyt kyniä ja kumeja säilöisi, joten näin alkuun laitan sinne viime talven lintukoristeet odottamaan vapautusta jäähyltä. Erikoisen mallisia pulloja varten on idea muhimassa.

5.9.10

Ympyrä poikineen




Osallistun jälleen haasteeseen. Tekstileimasimet ovat suosikkeja sen takia, että niiden avulla pystyy yleensä puhaltamaan jotain henkeä ankeimpaankin tuotokseen. Kylkiäisenä mainittakoon uusi ostos, jossa on suosikin aineksia. Siskon Fiskars-ympyräleikkurin kokeilemisen jälkeen oma piti saada. Joka kodin olennaisinta tarpeistoa. Ympyröiden rouskuttelussa on jotain vangitsevaa. Haluaisin liimata jonkun ison pinnan täyteen noita.

4.9.10

Erään projektin tarina




Kas, viikko vierähti ja ruusut nuupahti! Asetin ne retrosti kuivumaan. Lapsuudenkodissa maalla on tallessa vielä kuivatut yo-ruusutkin. Eikä siitä nyt ihan vähää aikaa ole. 

Vuosien takainen kuningasideasta alkanut tauluprojekti on vainonnut asunnosta toiseen. Alunperin kirjavista erivärisistä tapettinäytteistä kasattua kyhäelmää varten ajeltiin ympäriinsä mittoihin sahattua mdf-levyä ostelemassa ja äherrettiin anoppilan autotallissa kolmen hengen voimin kehyksiä vanhoista lattialistoista. Miestyövuosia kului. Lopputuloksena lähestulkoon täysi susi, joka ei kelvannut sitten lopulta seinälle. Varastoon se ei oikein mahtunut eikä poiskaan kehdannut heittää. Kirjavat värit alkoivat parin vuoden päästä ällöttää ja vetelin valkoista päälle mutta heitteille jäi silti. Nyt, pelkistämisen tarpeessa heivasin lipaston päältä rojut ja kehykset ja nostin kuvatuksen siihen. Kelpaa toistaiseksi...   

1.9.10

Paljastusten aika




Kiitos hyvä mieli awardista, tuli hyvä mieli, heh heh! Monen muun tavoin tuntuu, että minäkään en kykene noita seitsemää suosikkia nimeämään, joten lähetän hyvää vibaa tasapuolisesti kaikille bloggaajille, jotka täällä meikäläisellä pistäytyvät ja muillekin! Mikäs sen mukavampaa kuin oikaista soffalle kypsän työpäivän jälkeen läppärin kanssa ja imeytyä inspiroivien blogien maailmaan. Eri asia on pääseekö sieltä enää pois!


Tartun kuitenkin haasteeseen kertoa seitsemän asiaa itsestäni:
1. Olen humanisti
2. Mutta en hörhö (??)
3. Lenkkeilen, jotta jaksan askarrella enemmän
4. Hurahdin viime keväänä suunnistukseen
5. Hamstraan kirpparikamaa mutta osaan myös luopua, kierrätys toimii molemmista päistä
6. Kotini saattaa kuvissa vaikuttaa siistiltä mutta se on silkkaa illuusiota. Todellisuudessa olen kykenemätön järjestyksen pitämiseen.
7. Kaikki on hyvin kunnes putkiremontti alkaa