Ompelukone on ollut telakalla pölyttymässä jo pidemmän tovin. Herätelläkseni innostusta ostin muutama vuosi taaksepäin kovalla tohinalla tuon japanilaisen tunikakirjan tietämättä, että siitä oli tulossa suomennos. Japaninkielisiä ohjeita siinä sitten sihtasin ja sain ihan onnistuneen mekon aikaiseksi. Mutta mitä, kirjassa eteerisen ja minikokoisen japanilaismallin päällä somalta näyttävä mekko näytti ja tuntui minun päälläni lähinnä körttiläiseukon pyhäpuvulta. Liekö vika mekossa vai käyttäjässä. Yritin taas sovitella tätä mutta kaappiin taitaa mennä takaisin, körttiläiseukko heräs jälleen...
Tekstit
5 kommenttia:
Minä ostin muutama vuosi sitten tunikoita oikein monin kappalein, kun ne tulivat muotiin ja näyttivät niin näteiltä mallien päällä. Ajattelin, että tunikan väljyys piiloittaisi vatsan ympärille keräämäni makkarat. Todellisuudessa tunikat tekivätkin minusta vain muodottoman jättiläisen, ja päätyivät pian kirpparille myyntiin.
Allekirjoitan tuon täysin. Vaikka itsekin tykkään tunikoista, niin nämä japanilaiset mallit vaan ei yksinkertaisesti istu. Ne näyttää hyvin söpöiltä näiden paikallisten yllä ja itsellä lähinnä säkiltä. "Hmph" on kuulunut useampaan otteeseen niin omasta kuin kavereittenikin suusta täällä. Odottelen hentoontumista ja sirostumista siis ;)
Hyvin samankaltaisia tuntoja samasta kirjasta täälläkin. Säällisen näköisen saa, kun iskee vyön mekon päälle. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kaavan fiksaamista ja vetoketjua, jos niillä keinoin säkkimäisyys häviäisi...
Susanna: Joo näitä huteja riittää ja jo vähän ajan kuluttua on sellainen olo että mikä hemmetin näköharha siellä sovituskopissa iski...
Uusi Aamu: Säkki, nimenomaan! Ja idiootti olo :D
Purnauskis: Vyö tähän mekkoon löytyy, ei auta. Sen kanssa tulee Pieni talo preerialla -olo!
Tykkään niin blogisi ilmeestä ja kuvista joten saat taas minulta tunnustuksen! Ei oo pakko jakaa eteenpäin, mutta jos tahdot niin poimi mukaasi!
Lähetä kommentti